Sparrailin hyvän ystäväni kanssa strategian luomiseen ja erityisesti strategiasuunnitelman toteuttamiseen liittyviä karikoita. Miksi niin monet strategiset ponnistelut ja toimeenpanot epäonnistuvat? Näiden keskustelujen pohjalta syntyi tämä kirjoitus.
Monen strategian toimeenpano epäonnistuu, koska usein organisaatioilla, yrityksillä yksiköillä ja tiimeillä ei ole mitään järkevää strategista toimenpidettä toteutettavaksi. Tarkoitus (purpose) tai toimenpiteetn oikeutus (justification) yksinkertaisesti puuttuvat.
Monissa tapauksissa johtoryhmä ja avainhenkilöt kokoontuvat parin päivän ajaksi workshoppailemaan ja dokumentoimaan uutta uljasta strategiaa. Syntyy PowerPointteja sekä Excel-taulukoita. Nämä pikahyväksytetään hallituksella ja esitellään työntekijöille uusina linjauksina, BSC-kortteina, toimintasuunnitelmina ja strategisina kehitysohjelmina.
Mutta silti juuri mitään ei arjessa muutu.
Yksi suurimpia syitä tähän on se, että nämä ”strategiat” eivät oikeasti ole edes strategioita. Todelliset strategiat sisältävt selkeän joukon valintoja, jotka määrittelevät mitä yritys/divisioona/yksikkö/tiimi tekee ja erityisesti, mitä ei tee. Useimmissa tapauksissa yritysten strategiayritelmät sisältävät vain tavoitteita, muttei arkea muuttuvia selkeitä valintoja.
Levin reissulla syntynyt strategia voi tuntua loistavalle sotasuunnitelmalle johtoryhmästä itsestään. Mutta onko se oikeasti riittävän selkeä, todellisia valintoja sisältävä, nykyisestä toimintamallista poikkeava ja aidosti parempaa tulevaisuutta rakentava valintojen joukko?
Näitä näkökulmia vaalien, strategian voi happotestata esimerkiksi kahdella yksinkertaisella kysymyksellä:
1. Mitä usia tuotteita, investointeja, asiakkaisiin sekä kohdemarkkinoihin liittyviä valintoja, organisaatiomuutoksia ja uusia liiketoimintamalleja on päätetty toteuttaa
2. Mitä olemassa olevia tuotteita, liiketoimintamalleja, organisaatiorakenteita, yksiköitä, kehitysohjelmia ja asiakkuuksiin liittyviä valintoja on päätetty lakkauttaa?
Jos näihin kahteen kysymykseen ei pysty riittävän selkeästi ja perustellusti vastaamaan, niin mahdollisesti jatketaan saman vanhan toteuttamista ilman uutta suuntaa.
Oleellista on siis pystyä viestimään ja kiteyttämään, mitä aiotaan tehdä ja erityisesti mitä ei tehdä. On paljon helpompi tehdä TOP 10 -listoja prioriteeteista kuin keskittää kaikki energia esimerkiksi kolmeen kaikkein tärkeimpään asiaan.
Päättäminen siitä, mitä ei tehdä, on yllättävän vaikeaa, mutta samalla onnistumisen kannalta ehkäpä kriittisintä.
Kun yllä oleviin kahteen kysymykseen on pystytty vastaamaan, ja kun fokusoitu ja selkeä strategiasuunnitelma on tehty, sen toteutumismahdollisuuksia voidaan arvailla esimerkiksi näillä kolmella kysymyksellä:
1. Onko esitetty strategia riittävän yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä? Sisältyykö siihen aito viesti yhteisestä tarkoituksesta?
2. Kuinka esitetty strategiasuunnitelma eroaa kilpailijoista? Miltä osin ja kuinka paljon suunnitelma on parempi kilpailijoihin verrattuna?
3. Millä tavoin esitetty strategia muuttaa arjen tekemistä heti alusta lähtien? Miksi jokainen (tai edes kukaan) muuttaisi käyttäytymistään ja tekemistään sen vuoksi?